Dataa on hyödynnetty jo aikojen alussa, mutta jatkossa tekoäly mullistaa koko pelin

Datan hyödyntäminen päätöksenteon apuna on vanhaa perua. Läpi historian ihmiset ovat keränneet dataa ja pyrkineet käyttämään sitä tulevaisuuden ennakoinnissa. Jos 6000 vuotta sitten joku jätti velkansa maksamatta, niin (vanhaan dataan perustuen) uuden lainan saaminen saattoi käydä hankalaksi. Tai jos keväällä oli kylmää, niin sato tulisi myöhässä. Mainittakoon myös, että pörssimarkkinoilla osakkaiden hintakehityksen ennustaminen ja spekulointi alkoi jo yli vuosisata ennen tietokoneen keksimistä.

Ihmiset tarvitsevat dataa päätöksenteon tueksi.

Digitalisaatio toi datavyöryn

Yhteiskunnan digitalisoituminen, jota ilmentävät muun muassa tietokoneet, mobiili, internet ja pilviratkaisut, on tuottanut valtavat määrät uutta dataa ja tuottaa jatkossa vieläkin enemmän. Monet yritykset kamppailevat sen kanssa, mitä dataa kannattaisi tallentaa ja miten sitä voisi hyödyntää tehokkaimmin. Oman lisämausteensa tuovat lukuisat uudet ja alati muuttuvat teknologiaratkaisut.

Tämän kehityksen seurauksena näkee entistä useammin, että dataa tallennetaan yhä suurempia määriä, mutta ilman selkeää ideaa sen hyödyntämisestä. Ideoiden toivotaan tulevan myöhemmin.

Digitalisaatio tuottaa liikaa dataa päätöksenteon tueksi. Ainakin ihmisille.

Tekoäly muuttaa pelin

Datan hyödyntämisessä tekoäly on yksi suurimmista muutostekijöistä koskaan.
Aina näihin päiviin saakka vallitseva paradigma on ollut, että ensin kerätään dataa, ihminen tutkailee sitä ja tekee lopuksi päätöksiä. Esimerkiksi markkinointipäällikkö päättää mainostettavat tuotteet tai lääkäri antaa diagnoosin oireiden perusteella.

Nyt ollaan tulossa tilanteeseen, jossa yhä useammin tekoäly joko avustaa ihmistä päätöksenteossa tai tekee päätökset kokonaan itse. Ja mitä enemmän digitalisaatio luo uutta dataa, sitä vaikeampaa ihmisen on hyödyntää siitä päätöksenteossa. Tekoälyllä ei tätä ongelmaa ole: mitä enemmän dataa, niin sen parempi.

Uusi paradigma tulee olemaan, että jatkossa päätöksiä syntyy yhä useammin tekoälyavusteisesti tai kokonaan tekoälyn tuottamana. Tämä on iso muutos pureskeltavaksi. En usko, että nykyisessä tekoälyhuumassa on vielä ajateltu asiaa kovin pitkälle.

Uusi tilanne, uudet hyödyt ja haasteet

Tekoälyn tuottamista potentiaalisista hyödyistä riittää uutisointia ja seminaareja. Eikä suotta, sillä sovelluskohteita on lukemattomasti ja esteitä etenemiselle ei varsinaisesti ole. Dataa, AI-algoritmeja, tallennustilaa ja laskentakapasiteettia on riittävästi.

Uusi tilanne luo kuitenkin uudet haasteet. Kuka vastaa siitä, jos tekoäly antaa väärän diagnoosin tai itseohjautuva auto osuu autiomaan ainoaan kaktukseen? Tai miten saada ihmiset luottamaan tekoälyn tuottamiin ehdotuksiin vaikkapa myynnissä tai tuotannonohjauksessa? Entä miten johtaa oma organisaatio polulle, jossa tekoälyä hyödynnetään, koska se voi olla ratkaiseva tekijä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta? Pohdittavaa riittää.

Itse näen, että nyt ollaan hyvin alkuvaiheessa tekoälyn hyödyntämisessä − suunnilleen siellä, missä internet oli 1990-luvun puolivälissä tai autoteollisuus 100 vuotta sitten. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten ja millä nopeudella muutokset tapahtuvat. Data on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Kirjoittaja Mika Laukkanen Louhia Analyticsilta toimii asiantuntijana Keski-Suomen kauppakamarin koulutuksessa Datan hyödyntämisen trendit ja keinot 10.10.

Johtaminen 2.0

Monien johtamiskoulutusten järjestäjänä ja monien eri asiantuntijoiden kanssa asiasta keskustelleena voin todeta, että johtaminen elää rajua muutosta. Nykyään viljellään jopa ajatusta, että johtajia ei tarvittaisi ollenkaan. Ihan näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä en olisi vielä valmis tekemään, mutta johtajan rooli on radikaalisti muuttumassa siitä, mitä se on ollut ennen.

Itseohjautuvuudesta uutta potkua organisaation kehittymiseen

Itseohjautuva organisaatio on päivän sana tai tavoitetila. TEAL on yksi uusista organisaatiokulttuurin ismeistä. Tästä maailmasta kumpuaa nimenomaan se kysymys, onko johtajalla enää roolia ollenkaan. Väärin tai liian radikaalisti toteutettu itseohjautuvuus on kuitenkin aiheuttanut jopa pahoinvointia organisaatioissa, koska pahimmillaan työntekijät kokevat jäävänsä vastuiden ja haasteiden kanssa yksin.

Hyvin toimivana itseohjautuva organisaatio toki tuo selkeitä hyötyjä: muun muassa tehokkuutta, vastuunkantoa, tiiviimpiä työyhteisöjä ja merkityksellisyyttä. Pääseminen vertikaalisesta johtamisesta horisontaaliseen johtamiseen vaatii isoja toiminnallisia, ja ennen kaikkea ajatuksellisia, muutoksia sekä koko organisaation läpikäymistä.

Yhdessä tekeminen rakentaa työyhteisöä

Uusi termi yhdessä ohjautuminen onkin alkanut jo syntyä. Johtajan tehtävänä tuntuu olevan rakentaa oman henkilöstönsä kanssa innostava visio ja tavoite sekä toimia mahdollistajana henkilöstön kehittämälle toiminnalle ja kehittymiselle. Tärkeään rooliin nousee tukeminen, henkilöstön potentiaalin valjastaminen yhtiön käyttöön ja tarvittaessa vastuun kantaminen.

Yrityksen vastuullisuus on merkittävä tekijä menestymisen kannalta. Johtaja joutuu miettimään yhtiön arvomaailmaa ja sitä, miten vastuullisuus näkyy käytännön toiminnassa. Miten henkilöstö voi osallistua ja toteuttaa vastuullisuutta työssään? Henkilöstön kokema merkityksellisyys nousee erityisesti uuden sukupolven myötä todella tärkeään rooliin. Sitoutumista organisaation on muuten vaikea tavoittaa.

Muutos ei synny itsestään vaan vaatii jatkuvaa työtä

Henkilöstön muutosjoustavuus tuntuu olevan monen johtajan näkökulmasta kysymysmerkki tai kompastuskivi. Miten synnytetään kehityksestä nauttiva, joustava organisaatio, jossa ihmiset ovat tekemässä muutosta mielellään etukenossa? Johtajan pöydälle tuleekin kysymys, millaista uutta osaamista kehittäminen vaatii ja millaisilla työkaluilla osaamista lisätään. Miten rakennetaan jatkuvasti oppiva organisaatio, joka ennakoi ja pystyy vastaamaan kiihtyvään muutostahtiin? Johtajan työsarkaa siis riittää, mutta ylhäältä alaspäin kulkeva komentoketju on historiaa.

Leena Räisänen on Keski-Suomen kauppakamarin koulutus- ja palvelupäällikkö.

Kauppakamarit ovat valinneet vuoden 2017 kouluttajaksi Matti Jaakolan

P5091342

Kuvassa: Palvelupoolin puheenjohtaja Leena Räisänen ja kouluttaja Matti Jaakola

Jo perinteeksi muodostunut kauppakamareiden vuoden kouluttaja -palkinto annettiin Matti Jaakolalle, CapWell Oy:stä. Jaakola on toiminut kauppakamareiden tarjoamilla HHJ-kursseilla asiantuntijana ympäri Suomen. Vuoden kouluttaja -palkinto myönnetään asiantuntijalle, joka saa osallistujien palautteissa ylistystä ja toimii ammattimaisesti sekä tehokkaasti koulutusten järjestäjien kanssa.

Matti Jaakolan vankka kokemus hallitustyöskentelystä näkyy ja kuuluu hänen luennoissaan. Matti pystyy antamaan oman näkemyksensä hallitustyön haastavistakin tilanteista ja hänen konkreettiset yritystarinansa jäävät osallistujien mieleen. Matti on lisäksi loistava ja selväsanainen esiintyjä, joka tempaa osallistujat mukaansa ja haastaa keskusteluun.

Koulutuksiin osallistujat ovat kommentoineet Jaakolan luentoja palautteissaan mm. näin:

”Oikein mahtavaa Matti!”

”Jaakola innostava, asiantunteva ja elävä luennoitsija, jota olisi kuunnellut enemmänkin”

” Täydellinen ja erinomainen Jaakolan luento. Tätä lisää.”

” Jaakolan esitykselle ja sisällölle erityiskiitos”

Matti Jaakolan yritys CapWell Oy auttaa yrityksiä erilaisissa yritys- ja rahoitusjärjestelyissä. Jaakola on aktiivinen toimija Tampereen hallituspartnereissa ja Boardmanin verkostossa. Jatkuva hallitustyön kehityksen seuraaminen ja läheinen yhteistyö yritysten kanssa antaakin vahvan osaamispohjan HHJ-kurssien luennoille.

Kauppakamarit ovat valinneet vuoden kouluttajan jo vuodesta 2011. Vuoden kouluttajiksi on valittu mm. Sari Wulff Verohallinnosta, Kirsi Parnila Helsingin seudun kauppakamarista, Karl-Johan Sigfrids Oy Certima Ab:stä sekä Toivo Koski Tulosakatemiasta. Kauppakamarit järjestävät vuosittain n. 500 koulutustilaisuutta valtakunnallisesti ja tekevät yhteistyötä lukuisten eri alojen asiantuntijoiden ja kouluttajien kanssa.

Leena Räisänen

Palvelupoolin puheenjohtaja

Syksyn budjettilait tuovat verotukseen muutoksia

annmarikemell_rajattu

Verolainsäädännön uudistukset kuuluvat hallituksen ja eduskunnan jokasyksyiseen budjettikäsittelyyn. Niin myös tänäkin vuonna. Ensi vuoden alusta voimaan tulevat muun muassa ennakkoverojen uudet menettelyt ja työnantajan kustantaman koulutuksen laajempi verovapaus. Samalla yritysten on kuitenkin valmistauduttava jo seuraavan vuoden uudistuksiin, kuten niin sanottua tulolähdejakoa koskevaan muutokseen.

Verotuksen isommat ja pienemmät uudistukset määritellään pitkälti nelivuotiskausittain kunkin hallituksen hallitusohjelmassa. Toki uudistuksia tehdään myös ohjelman ulkopuolelta, mutta periaatteet näillekin löytyvät usein hallituksen veropoliittisista linjauksista. Harvinaisempaa on, että hallituskauden aikana päädyttäisiin sellaisiin veromuutoksiin, joista hallitusohjelmassa ei mainita halaistua sanaa.

Tämän hallituskauden aikana valmisteilla on ollut kaksi merkittävää uudistusta verojärjestelmän kehittämisen näkökulmasta. Ensinnäkin eri verolajien verotusmenettelyjä on yhdenmukaistettu vaiheittain usealla lakipaketilla. Tänä syksynä eduskunnan käsittelyssä on näistä kolmas kokonaisuus. Se sisältää esimerkiksi uudet säännökset tuloverotuksessa määrättävistä veronkorotuksista.

Toinen suurempi kokonaisuus on osakeyhtiöiden tuloverotusta koskeva muutos, jonka tarkoituksena on poistaa niin sanottu tulolähdejako. Tulolähdejako on tuloverojärjestelmän perusrakenne, joka ei vastaa enää nykypäivän vaateisiin. Tulolähdejakoa koskevan sääntelyn seurauksena yhtiö voi joutua maksamaan veroa tilanteessa, jossa yhtiön koko yhteenlaskettu toiminta on tappiollista. Uudistusta ollaan valmistelemassa ja se tullee voimaan vuoden 2019 alusta.

Verolainsäädännössä muutostahti on nopeampi kuin monen muun oikeudenalan kohdalla. Tämä vaatii verotuksen parissa työskenteleviltä ammattilaisilta jatkuvaa kouluttautumista ja hereillä oloa. Myös oikeuskäytäntöä täytyy seurata, sillä verolainsäädännön lisäksi lain tulkinnat voivat muuttua, tai ainakin tarkentua, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen myötä.

Tällä hallituskaudella on edessä vielä yksi budjettikierros. Vaikka mitään maata mullistavaa tuskin on luvassa, varmaa on, että verotukseen tulee muutoksia myös ensi syksynä. Meille verotuksen ammattilaisille se tarkoittaa tuttua syysrutiinia, perehtymistä seuraavana vuonna sovellettaviin verosäännöksiin.

Ann-Mari Kemell
Verotuksesta vastaava johtaja
Keskuskauppakamari

Tänäkin vuonna ajankohtaiset tiedot verotuksen muutoksista päivittyvät kätevästi yhdellä kertaa kauppakamarin veropäivässä.

Kansainvälisiä mahdollisuuksia yrityksille

Aloitin vuoden alusta Team Finland kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattorin tehtävät Keski-Suomen ELY-keskuksessa. Aiemmin olin Keksintösäätiön keksintöasiamies ja sittemmin Tekesin töissä Tuoteväylän ja innovaatiosetelin merkeissä. Uusi tehtävä on osoittautunut mielenkiintoiseksi ja sen myötä olen saanut tutustua Team Finlandin yllättävän laajaan verkostoon. Paljon olisi kerrottavaa jo tältä puolen vuoden ajalta asiakastapaamisista, koulutuksista ja mielenkiintoisista kontakteista. Mutta nostan esiin muutaman keskeisen asian.

Team Finland -verkosto maailmalla, johon kuuluvat muun muassa lähetystöjen työntekijät, kokoavat markkinatietoa alueeltaan. Suomalaisia kiinnostavat myyntiliidit ja kontaktipyynnöt kirjataan uuteen palveluun www.marketopportunities.fi. Perehdyttyäni tarkemmin sen tarjontaan huomasin siitä olevan hyötyä melko pienillekin yrityksille. Olen itse jo löytänyt asiakkailleni markkinamahdollisuuksia tätä kautta.

Saman tyyppinen palvelu löytyy myös Finnpartnershipilta. Nämä liidit keskittyvät enemmänkin kehittyville maille mutta ovat kenties sitäkin tärkeämpiä yhdistettynä merkittävään liikekumppanuustukeen.

Kehitysrahoitusopas julkaistu

Julkiset globaalit hankinnat ovat jopa 100 miljardin dollarin bisnes. Monet yritykset keskittyvät strategiassaan pelkästään näihin markkinamahdollisuuksiin. Aiheesta on juuri ilmestynyt helppolukuinen ja kiinnostava opas. Rahoituslähteitä on kymmeniä, joista oppaaseen on poimittu viisi suomalaisille potentiaalisinta. Hankintaprosessi on kuvattu innostavasti ja kannustavasti. Mahdollisuuksia on mutta tähän aiheeseen saa uppoamaan paljon aikaa. Pitäisikö meillä olla erityinen hankinta-asiamies?

Missä brändit?

Siirryttyäni nykyiseen tehtävääni jätin taakseni pitkän uran IPR-asioiden parissa. Patentit, tavaramerkit ja muut aineettoman omaisuuden kysymykset tulivat hyvin tutuiksi. Team Finland -koordinaattorina olen päässyt näkemään uudella tavalla vientiin liittyviä haasteita, joista brändikysymys tulee toistuvasti vastaan. Teknologia on huippukunnossa, tuotteet toimivat hyvin mutta brändiä ei useinkaan ole mietitty sen vertaa, että tavaramerkin rekisteröinti olisi tehty.

Siirtyminen tuotebisneksestä brändin rakentajaksi on haasteellista. Siksi suomalaisilla yrityksillä on vaarana joutua alihankkijaksi tai komponenttitoimittajaksi globaaleille brändiyrityksille. Saatamme iloita yrityskaupoista, joista luemme lehdistä ja kuulemme jopa valtakunnan uutisissa. Mutta ehkä samalla unohdamme miksi kauppa tehtiin. Ostaja uskoo tekevänsä monin verroin enemmän rahaa hankkimallaan teknologialla tai tuotteella oman brändinsä tarjoaman lisäarvon myötä. Eikö tämän arvon olisi hyvä jäädä kuitenkin kotimaahan? Yksi kiva tapa tutustua aiheeseen on tavaramerkkirekisteri.

Hyvää kesää toivottaen,

Jouni Hynynen
Team Finland -koordinaattori, Keski-Suomi

SONY DSC

Kuva: Tiia Rantanen

Voiko työsopimuksessa sopia mitä vain?

Reetta_Rousu2

Työsopimus on siinä mielessä erityinen sopimus, että lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla on suuri rooli työsuhteen ehtojen sääntelyssä – ne menevät jopa kirjallisen työsopimuksen ehtojen edelle.

Työnantajan onkin tiedettävä, mistä eri lähteistä työsuhteessa sovellettavat ehdot tulevat. Ensinnäkin on tunnettava työlainsäädäntöä, mikä on pitkälti pakottavaa oikeutta eli laissa säädetystä ei yleensä voi sopia toisin, ei ainakaan työntekijän kannalta epäedullisemmin. Keskeisiä työsuhteessa sovellettavia lakeja ovat muun muassa työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki. Jos jostain asiasta saa sopia toisin työsopimuksessa, tämä on mainittu erikseen kyseisessä lainkohdassa. Esimerkiksi työsopimuslain säännös yleisistä irtisanomisajoista alkaa sanoilla ”jollei muusta sovita”.

Jos yritys on työnantajaliiton jäsen, se on velvollinen noudattamaan liiton solmimaa työehtosopimusta. Ja vaikka yritys olisi järjestäytymätön, toimialalla yleissitovaksi vahvistettua työehtosopimusta on noudatettava. Työehtosopimuksen määräyksistä ei yleensä voi poiketa työsopimuksessa työntekijän vahingoksi. Toisaalta työehtosopimuksella voidaan poiketa tietyistä lainsäännöksistä. Vaikkapa sairausajan palkanmaksuvelvollisuus voi työehtosopimuksen mukaan alkaa yhden karenssipäivän jälkeen, kun lain nojalla palkkaan olisi oikeus heti sairastumispäivästä.

Yrityksessä vakiintunut käytäntö voi muodostua sitovaksi työsopimuksen ehdoksi, jolloin työnantaja ei voi muuttaa sitä yksipuolisesti. Tällainen käytäntö on esimerkiksi lomarahan maksaminen silloin, kun työnantaja ei ole sidottu mihinkään työehtosopimukseen.

Työsopimuksessa ei siis voi pätevästi sopia mitä vain, vaikka työntekijä siihen suostuisi.

Reetta Riihimäki
lakimies, OTM
Helsingin seudun kauppakamari

Lakiesitys valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveyspalveluissa – tarkastelu etenkin perus- ja kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta

Marja-Liisa_Ja¦êrvinen_MJAR__0751

Ensimmäinen askel sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapauden suuntaan oli palvelusetelin käyttöönotto vuoden 2009 lakiin (laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 24.7.2009/569) perustuen. Nyt valmisteilla oleva valinnanvapautta koskeva laki perustuu pitkälti palvelusetelijärjestelmää vastaavaan perusajatukseen.

Lakiesityksen mukaan valinnanvapausjärjestelmään ei tulisi sovellettavaksi laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) vaan järjestelmässä kilpailuttajan roolissa ovat asiakkaat.[1] Hankintalain soveltamista koskeva tulkinta saattaa kuitenkin tulla kysymykseen käytännön soveltamistilanteissa, huomioiden erityisesti lakiesityksessä määritellyt palveluntuottajien korvausperusteet sekä mahdollisuus asettaa mm. lisäehtoja eri palvelun tuottajille, jos palvelun järjestämistä tulkitaan yksittäistapauksissa palvelun hankinnaksi.

Valinnanvapauden tosiasiallinen toteutuminen riippuu lainsäädäntöön sisältyvien sääntelymekanismien toimivuudesta. Lakiesitys antaa runsaasti tilaa maakuntien omalle päätöksenteolle, jolloin maakunnan ratkaisut ja käytännön toimenpiteet ovat keskeisessä asemassa valinnanvapauden ja perusoikeuksien toteutumisen sekä terveen kilpailun kannalta.

Valmisteltu valinnanvapausmalli suhteessa toimiviin markkinoihin ja kilpailuun

Valinnanvapauden tosiasialliseksi toteutumiseksi asiakkailla tulisi olla tarjolla vaihtoehtoisia palveluntuottajia sekä tietoa palveluista ja niiden tuottajista. Tämän varmistamiseksi lakiin tulisi täsmentää, miten valinnanvapaus voidaan käytännössä toteuttaa asiakkaalle annettavaan objektiiviseen tietoon perustuen. Viime mainittu edellyttää palvelun tuottajien avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista kohtelua erityisesti toimittajarekisteriin hyväksymistä, sopimusehtoja ja korvausperusteita koskevien prosessien osalta. Ilman toimivia markkinoita ja kilpailun perusedellytysten toteutumista asiakkaiden valinnanvapauskaan ei voine toteutua.

Muun muassa lakiesitykseen sisältyvät laajat palvelukokonaisuudet ja palveluiden integrointi sekä niiden palveluntuottajille asettamat korkeat ehdot ja edellytykset voivat asettaa markkinoille pyrkiville uusille toimijoille ja pk-yrityksille haasteita palvelun tuottajina, mikä voi olla omiaan heikentämään toimialan toimivia markkinoita ja kilpailua. Käytännön toteutuksessa tulisikin ottaa huomioon tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja varmistaa vastaavat avoimet menettelytavat kuin mitä hankintalaissa on sote-palveluiden kilpailuttamiselle säädetty. Valinnanvapausjärjestelmän jäädessä hankintalain soveltamisen ulkopuolelle, tulisi säädettävässä laissa nimenomaisesti varmistaa, että uusilla alan yrityksillä ja myös pienemmillä toimijoilla on käytännössä riittävästi osaamista ja resursseja päästä mukaan palveluiden tuottajiksi, samalla turvaten laadukkaat ja kilpaillut palvelut julkiselle sektorille kustannustehokkaalla tavalla.

Palveluntuottajille asetettavat vaatimukset, asiakasmaksut ja palveluntuottajien korvaukset

Valinnanvapausjärjestelmän on tarkoitus perustua lähtökohtaisesti yhdenvertaisiin ja tasapuolisiin tuottajien hyväksymis- ja sopimusmenettelyihin ja velvoitteisiin sekä rekisteröintiin palvelun tuottajarekisteriin.

Esityksessä on kuitenkin todettu, että maakunta voi asettaa lakisääteisten vaatimusten lisäksi myös muita ehtoja suoran valinnan palvelun tuottajille ja että palvelun tuottajana voi toimia vain tuottaja, jonka palvelut ovat asetettujen ehtojen mukaisia. Lakiesityksen mukaan palveluntuottajille asetettavien vaatimusten pitää olla samanlaisissa palveluissa samanlaisia syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi. Huomioitavaa on se, että suhteettoman korkealle asetetut vaatimukset voivat sulkea markkinoiden ulkopuolelle merkittävän osan pk-yrityksiä, mikä johtaisi käytännössä syrjivään ja epätasapuoliseen kohteluun. Koska valinnanvapausjärjestelmässä palveluntuottajia ei suojata hankintalain säännöksillä, viime mainittu edellyttää maakunnilta huolellista arviointia.

Lakiesityksen mukaan asiakasmaksuihin sovellettaisiin edelleen lakia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (3.8.1992/734). Palvelusetelin osalta oikeuskäytännössä (MAO 149:2004) on linjattu, että mikäli palvelun järjestämisessä on tosiasiallisesti kyse hankinnasta eikä todelliseen valinnanvapauteen perustuvasta palvelusta, tulee menettelyä arvioida julkisena hankintana, jolloin palvelu tulee kilpailuttaa hankintalain mukaista avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista menettelyä noudattaen. Vaikka markkinaoikeuden ratkaisu on vanha, on sen perustelut yhä huomioitavia seikkoja vastaavien tilanteiden arvioinnissa. Ratkaisun perusteluiden mukaan, mikäli järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena ja sisältönä on se, että maakunta hankkii valitsemiltaan palveluntuottajilta päättämillään ehdoilla palveluita, joita se tarjoaa asiakasmaksulakiin perustuvaa maksua vastaan palvelunkäyttäjille, on järjestely tarkoitukseltaan ja rakenteeltaan rinnastettavissa siihen, että maakunta hankkii palveluja ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta.

Lakiesityksen mukaan palveluntuottajille suoritettavien korvausten on perustuttava palvelujen tuotteistukseen, tuotehintaan tai vastaavaan, jolla maakunta seuraa omaa toimintaansa. Kuitenkin, suoran valinnan palveluiden osalta maakunta päättää tuottajille maksettavasta korvauksesta siltä osin kuin säännökset eivät muuta edellytä. Maakunta voi lisäksi näiden osalta muuttaa sopimuksen perusteella sovittuja palveluntuottajan korvausten määriä ja perusteita. Maakunta maksaa palveluntuottajalle korvauksen suoran valinnan palveluista toisaalta kiinteänä korvauksena, minkä lisäksi maakunta voi maksaa kannustinperusteisia korvauksia. Kannustinperusteisten korvausten arvioinnissa tulee esityksen mukaan käyttää yhdenvertaisia mittareita ja perusteita. Kiinteän ja kannustinperusteisen korvauksen lisäksi lakiesitys sisältää esityksen suoriteperusteisesta korvauksesta toimenpide- ja palvelukokonaisuusperustein sekä esityksen muista olosuhdeperusteisista korvauksista.

Hankintaoikeudellisesti vastikkeiden määrittelyperusteiden harkinnanvaraisuus ja mahdollinen sidonnaisuus yksittäisiin palveluntuottajiin sekä heitä koskeviin, toisistaan poikkeaviin ehtoihin ja hankittaviin palveluihin saattaa olla ongelmallista tuottajien yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden toteutumisen kannalta. Sekä palveluista maksettavan korvauksen hinnoittelu että palvelujen tuottajien erilaiset edellytykset palvelujen tarjoamiseen mm. laajoihin palvelukokonaisuuksiin ja palveluiden integraatioon liittyen viittaavat siihen, että maakunnalla olisi pitkälti mahdollisuus määrittää harkinnanvaraisin perustein, mihin hintaan ja mille toimittajille palveluiden hankkimista tosiasiallisesti voitaisiin käytännössä suunnata ja ohjata.

Toisin kuin voimassa olevassa palvelusetelijärjestelmässä, lakiesityksessä kuvattu valinnanvapausjärjestelmä erilaisine harkinnanvaraisine hinnoittelu- ja laatuperusteineen sekä palveluineen voi tuottaa ongelmia, kun hankintalaki ei tulisi lakiesityksen perustelujen mukaan sovellettavaksi valinnanvapausjärjestelmään. Huolimatta lakiesityksen perusteluista, hankintalaki saattaisi käytännön toteutuksen perusteella tulla sovellettavaksi niissä tapauksissa, joissa kyse olisi tosiasiallisesti sote-palveluiden hankinnaksi tulkittavissa olevasta tilanteesta. Tällöin hankinta tulisi kilpailuttaa hankintalain mukaista menettelyä noudattaen avoimesti, tasapuolisesti ja syrjimättömästi ja siten kuin hankintalain 12 luvussa sote-palveluiden kilpailuttamisesta on säädetty.

Lopuksi

Yllä esitetty huomioiden valinnanvapauslakia säädettäessä tulisi ottaa huomioon myös kilpailuoikeudelliset näkökohdat, mukaan lukien julkisten hankintojen kilpailuttaminen. Lakiesityksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että mm. hankintalain sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttamista koskeva 12 luku jäisi pitkälti vaille soveltamista. Tämä voi artikkelissa aiemmin esitetty huomioiden vaikuttaa markkinoiden toimivuuteen, terveeseen kilpailuun sekä aiheuttaa jopa sen, että asiakkaan valinnanvapaus ei tosiasiallisesti pääse toteutumaan. Edellä mainitut seikat tulisi ottaa huomioon lakia valmisteltaessa ja säädettäessä.

Lisäksi huomionarvoista on, että muutoksenhaku valinnanvapausjärjestelmään liittyviin viranomaispäätöksiin tulisi hankintalain soveltumattomuuden vuoksi etenemään lähtökohtaisesti hallinto-oikeusteitse eikä kilpailuoikeuskysymyksiä erityistuomioistuimena ratkaisevan markkinaoikeuden kautta.

Marja-Liisa Järvinen
asianajaja, osakas
Asianajotoimisto Krogerus Oy 

[1] Laki asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, ss. 33-34.

Kovaa peliä kansainvälisillä neuvottelukentillä

Neuvottelut kansainvälisillä kentillä saattavat tulla suomalaiselle pk-yritykselle yllätyksenä. Mikään aiemmin Suomessa opittu toimintatapa ei näytä toimivan; neuvottelukumppani pöydän toisella puolella esittää tiukkoja vaatimuksia, jotka ovat saattaneet vaihtua täydellisesti aiemmista myyntipuheista, kädet viuhtovat ilmassa ja äänet kohoavat falsettiin. Onko yhtiösi henkilökunta valmis tähän ”peliin”?

Tässä joitakin huomioita kansainvälisillä markkinoilla käymistäni sopimusneuvotteluista, joiden toivon pehmentävän pk-yrityksen kansainvälistymisen alkutaivalta:

1.Aikakäsitys

Länsimaissa on totuttu hoitamaan liikeneuvottelut tehokkaasti. Yhtiösi edustaja on saattanut lentää Kiinaan tänään ja paluulento on varattu seuraavalle päivälle tehokkuuden nimissä. Pieleen meni. Neuvottelut kansainvälisillä kentillä vievät aikaa, joten varaa sitä moninkertaisesti Suomessa käytäviin sopimusneuvotteluihin verrattuna. Se, jolla on enemmän kiire, häviää varmasti.

2.Verkostoissa tehdään bisnestä

Voitaneen todeta, että ihmiset tekevät businestä mieluummin tuttujen ja luotettavaksi havaittujen henkilöiden kanssa. Kotimaan kamaralla keräämme keskustelussa tietoa siitä, mistä ihminen on kotoisin, mitä hän harrastaa ja missä yhtiöissä on oltu töissä. Usein ei tarvitse keskustella kuin kymmenen minuuttia kun löydämme yhteisiä ystäviä tai liiketuttuja. Tämä herättää luottamusta; tiedämme, mikä neuvottelukumppani on ”miehiään” ja ”naisiaan” ja aina voidaan varmistaa omien verkostojen jäseniltä, mitä mieltä verkosto on kyseisestä jäsenestään.

Kumppanin valinta on kaiken a ja o. Hyvä sopimus ei tee huonosta sopimuskumppanista parempaa. On viisautta selvittää neuvottelukumppanin taustat ja referenssit ennen sopimukseen menoa.

Neuvottelukumppaniin on myös syytä tutustua samaan tapaan kuin teemme kotimaassakin. Yhteisiä tuttuja ei välttämättä ole, eikä tieto neuvottelukumppanin syntymämaakunnasta Kiinassa tai muussa maankolkassa tee meitä sen viisaammaksi. Mutta ulkomainen kumppanimme odottaa, että vietämme hänen kanssaan aikaa ja tutustumme ja siten kerrytämme luottamusta. Tutustumiseen käytetty aika ei valu hukkaan; kansainvälisillä kentillä ystäviä on vaikeampi pettää kuin kasvottomia yrityksiä.

3.Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tämä klisee pätee myös maailmalla. Ei riitä, että mietit mitä yhtiösi haluaa, vaan mieti myös, mitä sopimuskumppani haluaa ja mitä kumppanisi todennäköisesti ehdottaa, mitkä ovat usein kaksi eri asiaa. Pidä kirkkaana mielessä, mikä on yhtiöllesi elintärkeää ja mistä asiasta voidaan tehdä kompromissi. Tämä onnistuu vain jos yhtiön toiminnan riskit on kartoitettu.

4.Kuka neuvottelupöytään

Ei ole ollenkaan merkityksetöntä, kuka yhtiöstäsi lähetetään neuvottelupöytään. Asiaa on hyvä lähestyä eri näkökulmista.

Kovin mitätön titteli käyntikortissa ei edistä päätöksentekoa neuvotteluissa. Kumppanisi lähettänee pöytään samantasoisen neuvottelijan. Yhtiösi henkilökunnalla on todennäköisesti erilainen lähestymistapa asioihin ja erilaiset tavoitteet työssään (lue=insentiivit). Myyntihenkilön tehtäväksi on asetettu myynti, ei riskien rajoittaminen, josta sopimuksissa on myös kyse. Asiantuntija taas saattaa keskittyä teknisiin yksityiskohtiin ja eikä hahmota liiketoimen kokonaisuutta. Pk-yrityksillä ei usein ole lakimiestä henkilökunnassaan, jolloin rahakirstun vartijana toimiva henkilö saattaa olla oikea henkilö vastaamaan neuvotteluista. Pienemmässä yrityksessä oikeaa neuvottelijaa ei tarvitse miettiä. Yrittäjä vastaa kaikesta.

5.Tiimi on tärkeä

Kun neuvottelut käyvät kuumimmillaan, ei ole ollenkaan tavatonta, että neuvottelukumppanisi ottaa luurin käteen, soittaa yrityksesi toimitusjohtajalle tai omistajalle ja toteaa yrityksesi neuvottelijan olevan epäpätevä ja pilaavan neuvottelut. Todennäköisesti neuvottelijasi on tiukkana ja on lähinnä pilaamassa kumppanisi absurdien vaatimusten läpimenon. Muodostakaa yrityksesi sisällä tiimi, joka keskustelee keskenään ja on ajan tasalla neuvottelujen käänteistä. Puhaltakaa yhteen hiileen.

6.Selvitä ja benchmarkkaa

Neuvotteluissa saat usein kuulla vastaukseksi muutosehdotuksiisi, että “ei muidenkaan yritysten kanssa toimita näin” tai “viranomaiset meidän maassa vaativat”. Selvitä virallisista lähteistä, muilta yrityksiltä tai paikallisilta lakimiehiltä tai tilitoimistoilta, pitävätkö väitteet paikkansa vai onko kyse vain neuvottelutaktiikasta.

7.Onko no-deal vaihtoehto yhtiöllesi?

Usein yrityksen edustaja toteaa neuvotteluihin lähdettäessä, että “ollaan tiukkoina ja pysytään meidän vaatimuksissa” ja samaan hengenvetoon, että “meidän on pakko saada tämä kauppa”. Nämä ovat keskenään täysin ristiriitaiset ajatukset. Kansainvälisillä markkinoilla toimivilla yrityksillä on aikaa, sitkeyttä ja härskiyttä pysyä usein absurdeiltakin tuntuvissa vaatimuksissaan. Omat riskirajat on syytä pitää kirkkaana mielessä ja tiedostaa, että se, kenellä ei ole vaihtoehtoja, häviää enemmän.

Joskus toimivin keino edistää neuvotteluja on kävellä niistä ulos.

8.Loppu hyvin, kaikki hyvin

Kun kauppa on neuvoteltu, on allekirjoitusten aika. Tai niinhän sinä luulet. Ei ole ollenkaan tavatonta, että neuvottelukumppanisi aloittaa allekirjoitushetkellä neuvottelut alusta. Jos vain sen sallit.

Voisi siis sanoa, että kansainväliseen kauppaan siirtyminen on sen tekeville ihmisille ikään kuin kohoaminen kortteliliigasta kansainvälisille pallokentille. Pohjakunnon, taitojen ja asenteen tulee nousta uudelle tasolle sen myötä. Jos ne eivät vielä siellä ole, niin osaava valmennus tiimillesi voi tehdä ihmeitä.

Kirjoittaja Paula Saarenpää, Globale:n perustaja
Smartius Oy:n toimitusjohtaja
Keski-Suomen kauppakamarin Kasvu- ja kansainvälistymisvaliokunnan sekä hallituksen jäsen

Johda ajatteluasi uudistumaan

Olen törmännyt moniin organisaatioihin ja yrityksiin, joissa ei enää haluta puhua muutoksesta. Ei siksi että mikään ei muuttuisi, vaan siksi, että sanaan muutos liittyy negatiivinen kaiku tai tunne. Vankka mielikuva siitä, että muutoksen myötä asiat menevät jollain tavalla huonompaan suuntaan.

Muutoksen tilalle on alettu etsiä osuvampaa termiä. Itse olen ihastunut sanaan uudistuminen. Se on proaktiivinen sana. Siitä tulee tunne, että muutos ei ole pelkästään reagoimista siihen mitä tapahtuu, vaan myös tiedostettua uuden luomista ja erilailla tekemistä.

Uudistuminen kuvaa hyvin myös tämän ajan ehkä keskeisintä haastetta. Paikallaan pysyminen ei ole yhdellekään yritykselle vaihtoehto. Tämä ei tarkoita sitä, ettei hyvin toimivia käytäntöjä kannata tunnistaa ja yhä vahvistaa. Monesti vain maailma ympärillä ehtii muuttua paljonkin lyhyessä ajassa. Se mikä toimi vuonna 2016 ei välttämättä toimi enää 2017.

Johtajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on omien aivojen huolto ja oman ajattelun kehittäminen. Kun ajattelu uudistuu, myös tekeminen uudistuu. Työelämän lisääntyvä monimutkaisuus, tempo ja useiden asioiden yhtäaikainen mielessä kannattelu ovat todellinen haaste aivoille.

Organisaatioiden kehittäjänä uskon vahvasti siihen, että johtamisen kehittäminen pitää viedä ennen kaikkea sinne, missä aito johtamistyö tapahtuu. Eli aitoihin tilanteisiin, ryhmiin ja yhteistyösuhteisiin. Sen rinnalle johtaja tarvitsee kuitenkin tilanteita, joissa on mahdollisuus tutkia omaa ajattelua ja tekemistä. Uuden oppiminen tapahtuu, kun on mahdollisuus pysähtyä.

Kauppakamarin Johtajaklubi® tarjoaa oivan tilaisuuden uudistaa omaa ajattelua yhdessä eri alojen johtajien kanssa. Oma tehtäväni klubin fasilitaattorina on tehdä klubitapaamisista kiireettömiä pysäkkejä arjen keskelle. Keskeisinä arvoina ovat läsnäolo, kiireettömyyden tuntu, innostavat ihmiset ja mieltä ravitsevat keskustelut.

Antoisaa vuotta 2017 – olkoon se uuden oppimisen vuosi!

Matti Hirvanen, klubifasilitaattori
Humap Consultation Oy

Katso alta alueesi Johtajaklubi ja lisätiedot

Helsingin seudun kauppakamarin Johtajaklubi®

Keski-Suomen kauppakamarin Johtajaklubi®

Kuopion alueen kauppakamarin Johtajaklubi®

Hämeen kauppakamarin Johtajaklubi®

Oulun kauppakamarin Johtajaklubi®