Kauppakamari – 100 vuotta tulevaisuutta

Olipa antoisa seminaari! Hyvin järjestetty, hieno sisältö ja toteutus, sopivasti kohtaamismahdollisuuksia. Asiallinen mutta lämmin tunnelma ja tupa täynnä. Juontajat Saija Äikäs ja Risto E. J. Penttilä olivat hurmaavia ja tilanteen tasalla. Valoshown rattaat ja salin väritys toisti kauppakamariutta. Miinusta annan vain siitä, että terveysteknologiaa tai lääketiedettä ei mainittu – mutta pidin aihetta kuitenkin mielessäni, kun kuuntelin puheita. Työni kun on sillä saralla, siksi aihe kiinnostaa – nykyisin Lääketietokeskuksessa ma. koulutuspäällikkönä.

Tilaisuuden aloitti ekaluokkalaisen Eino Hollmenin fanfaari tulevaisuudelle. Tädin silmä kostui hyvin toteutetusta kliseestä, jossa taitavan pikkupojan Maamme-laulun sävelet kaikuivat Finlandiatalossa.

Sauli Niinistö nosti tervehdyksessään esiin mm. tavan tavata ajoittain syvällisestikin (esim. ulko- ja turvallisuuspoliittisia kumppaneita): on tärkeää ymmärtää, mitä muut ajattelevat ja miksi. Vaikka olisi eri mieltä.

Karl-Erik Michelsenin tekemän kauppakamarihistoriikin ”Vapaakaupan vartija” saimme mukaamme – täytyy lukea se myös tärkeänä osana Suomen 100-vuotista historiaa.

Björn Wahlroosin ja Bengt Holmströmin keskustelua mm. vapaakaupasta ja markkinataloudesta kannattaa tsekata Ylen Areenasta: älykästä ja inspiroivaa, hauskaakin. Vapaakaupasta Nalle lausui: ”Kauppa tänään on kuluttajan näkökulmasta vapaampaa kuin koskaan, netissä.” Bengt kritisoi, että kyllä, mutta koska tahansa internet voidaan sulkea, kuten Kiinassa on tehty. Hän oli jonkin verran pessimistisempi kuin hehkuva Nalle. Historia osoittaa, että monessa asiassa on myös menty taaksepäin.

Brexitistäkin puhuttiin – meidän pitää tehdä EU:sta niin hyvä, että siinä halutaan pysyä. Turha yrittää ”kostaa” irtautujille.

Bengt Holmström nosti isoina huolina esiin 1. Edustuksellisen demokratian kriisin ja 2. Nuoret. Monessa mielessä, mm. kestävyysvajeen takia ja että korkeakoulutus laskee, ollaan OECD-maissa jo alle keskitason. Pitäisi välittää nuorista ja myös vaatia heiltä paljon enemmän.

Bengtin mielestä on iso ongelma, että nuortemme korkeakoulutus myös kestää niin kauan. Välivuosia vietetään lukion jälkeen useita, ennen kuin aletaan opiskella, ja sitten opiskella hörhöillään päämäärättömästi vuosikausia. Tämä on erilaista esim. Yhdysvalloissa.

En todellakaan väitä nobelistille vastaan. Kuitenkin itse ajattelen, että nuorten kohdalla vielä isompi ongelma on se, miten monet putoavat koko koulutus- ja työmaailmasta ja syrjäytyvät, mistä tulee monenlaisia jatko-ongelmia. Yhteiskunnallisesti voi katsoa vaikka islamilaisia ääriliikkeitä – Suomen tasolla esim. terveystilastoja, miten kahtiajako todella ikävästi myös nuorten kohdalla alkaa näkyä. Ja tässä kääntäisin katseemme myös healthtechin mahdollisuuksiin – ja ylipäätään koulu- ja nuorisoterveydenhuollon kehittämiseen.

Välipalana räppiyhtye Lyömättömät räppäsi osallistujien #kauppakamari100-twiiteistä ja osin yleisön esineistä, esim. arvovieraiden silmälaseista, parkkilipusta ja kukkakimpusta. Hauska toteutus!

Petri Rajaniemi, Ponder Nobsin toimari, oli erittäin hyvä puhuja. Saarijärven Paavosta lähdettiin. Paavo/Petri opetti meille, että tärkeitä ovat 1. Jatkuva oppiminen ja toisin tekeminen 2. Uuden teknologian hyödyntäminen 3. Riskinottokyky ja uuteen kasvuun pyrkiminen 4. Syvä ymmärrys keskinäisriippuvuudesta (pane leipään edelleen puolet petäjäistä; veihän naapurimme sadon halla).

Anu Bradford esitti innovatiivisen ehdotuksen, miten saataisiin työperäistä maahanmuuttoa lisättyä yritysyhteistyöllä ja maksusitoumuksilla. Työperäinen maahanmuutto olikin asia, jonka monet nostivat puheenvuoroissaan esiin. Sehän on kauppakamareille yksi strateginen tavoite: että saadaan fiksuja osaajia meille myös ulkomailta.

Rovion toimitusjohtaja Kati Levoranta piti hyvän ”vanhanaikaisen” puheen ilman kalvoja – virkistävää! Menestysreseptimme Katin mukaan on 1. sisu 2. sivistys ja 3. innovatiivisuus.

Minulle uusi tuttavuus oli futurologi Dietmar Dahmen, jonka show oli hieno! Hän mm. heilui lavalla moottorisahan kanssa (muistelin Maukka Perusjätkää…). Pointti oli, että meidän pitää silputa mukavat istuintyynymme. Ja olla supermaneja! Huomioitavaa kuitenkin on, että paras supermanius syntyy tiimeistä, joissa on erilaisia ihmisiä ja erilaista osaamista.

Yksi mieleenjäänyt virke oli: ”Don’t push innovation but execute fast.” Esimerkki: lapsille oli annettu paperit, joihin oli piirretty kellon viisarit, ja kuvaa piti täydentää. 2 minuutin tehtävässä jokainen oli piirtänyt viisarien ympärille kellotaulun. 20 minuutin tehtävässä lähes kaikki olivat tehneet jotain muuta ja keskenään aivan erilaisia piirroksia – innovaatioita! Eli vaikka toimeenpanon pitää olla ripeää, asioita kannattaa suunnitella kunnolla ja pyrkiä juuri innovatiivisuuteen.

Innovatiivinen yhdessä tekeminen on myös sitä, mitä tekoäly ei ensisijaisesti tee, vaikka tekoäly tuleekin tekemään sekä hyvää että tuhoa ja mullistaa työelämää. Toisaalta 100 vuotta sitten 65 % meistä oli maanviljelijöitä. Maailma muuttuu – siitä kannattaa itse proaktiivisesti pyrkiä tekemään parempi.

Lämmin kiitos, että sain osallistua 1200 vaikuttajan ja päättäjän kanssa juhlaanne, onnea 100-vuotiaalle sekä hyvää virtaa seuraavaksi 100 vuodeksi!

 

Milla Kajanne

Muistiinpanoja juhlaseminaarista Finlandiatalossa 10.8.2017. Kirjoittaja työskenteli Helsingin seudun kauppakamarin Palveluliiketoiminnassa marraskuusta 2016 huhtikuuhun 2017

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s